Miltä musiikki- ja tapahtuma-ala näyttää pandemian jälkeen?

MARS 2020 järjestettiin helmikuun puolivälissä 11. kerran. Tälläkin kertaa festivaalin kaksi seminaaripäivää sisälsivät runsaasti asiantuntemuksen täyteistä keskustelua musiikkialan päivänpolttavista aiheista ja virtauksista. Loppuunmyydyn Rytmikorjaamon tunnelma oli korkealla, kun ympäri Suomen paikalle saapuneet livealan parissa työskentelevät vieraat kuhisivat ennätyskesään viittaavissa odotuksissaan.
 
Koronavirusta ei mainittu kertaakaan. Ei yhdessä ainoassakaan puheenvuorossa, edes satunnaisena sivulausehuomautuksena.
 
Kolmisen viikkoa MARSin päätyttyä alalla - tai oikeastaan millään muullakaan alalla - ei keskusteltu mistään muusta kuin koronaviruksesta ja sen synnyttämistä uhkakuvista. Yleinen mielipide viittasi edelleen "eiköhän se kesä sieltä kuitenkin tule" -mentaliteettiin, joka tosin suli keväthankia nopeammin. Maaliskuun loppua lähestyttäessä esimerkiksi suurtapahtumakesän terävin kärki oli jo todennut väistämättömän todeksi.
 
Kollektiivinen optimismi ja pessimismi ovat kävelleet käsi kädessä, paikkojaan vaihdellen ja välillä epämääräisesti säntäillenkin, oikeastaan aina helmikuun 2020 lopusta saakka. Olemme nähneet ja kuulleet lukuisia ennusteita tai arvioita tulevasta, joista harvat ovat osuneet sellaisenaan edes maalin lähiympäristöön. 
 
Ainoa asia, joka on säilynyt vakiona läpi pandemia-ajan, on luotettavan näkymän puute. Emme tiedä, koska epidemiatilanne helpottaa. Emme uskalla luottaa arvioihin massarokotusten tavoiteaikataulujen toteutumisesta. Teemme strategisia päätöksiä perustuen riskiarvioihin, joiden alla ei ole kiinteää asiantuntijatiedon tuottamaa kalliota.
 
Epävarmuutemme ja -tietoisuutemme ei kuitenkaan kohdistu ainoastaan epidemian ja rokotustilanteen aikatauluihin. En usko, että olemme vielä ajan tasalla sen osalta, millaiset olosuhteet musiikki- ja tapahtuma-ala kohtaa pandemia-ajan päätyttyä. Millaiseen maailmaan, markkinatilanteeseen, arvo- ja asenneilmapiiriin me palaamme? Millaiset tekijät vaikuttavat alaamme välittömästi, millaiset monivuotisestikin? Onko maailmamme muuttunut joiltain osin jopa pysyvästi?
 
Koska MARSia ei järjestetä lainkaan keväällä 2021, päätimme tarttua tähän monisyiseen kysymyksenasetteluun muilla keinoin. Teemme parhaamme edistääksemme käsitystämme post-pandeemisesta musiikki- ja tapahtuma-alasta esittelemällä tutkimustuloksia sekä keräämällä näkemyksiä kirjoitetussa muodossa. MARS ja LiveFIN esittelevät viikottain valikoituja nostoja vuonna 2020 toteutettujen barometritutkimuksen tuloksista. MARS-gallupit puolestaan kohdistuvat livealan toimijoihin sektori kerrallaan ja laajentavat näkökulmaamme parin viikon välein.
 
Halusimme haastaa myös muita ottamaan osaa pandemian jälkeisen kuvan maalaamiseen. MARS on haastanut useita musiikki- tai tapahtuma-alaan keskittyviä podcasteja pohtimaan itse valitsemastaan perspektiivistä käsin, miltä ala näyttää pandemian väistyttyä. Ensimmäisenä haasteeseen tarttuu Access All Areas podcast, jossa Nelonen Median musiikkimogulit Mikko Koivusipilä ja Jussi Mäntysaari pohtivat koronanjälkeistä maailmaa suomalaisen valtavirran näkökulmasta.
 
On vaikeaa sanoa, missä määrin viisaampia olemme huhtikuun päätyttyä. Teemme kuitenkin parhaamme muodostaaksemme kokonaiskuvan siitä, millaiseen todellisuuteen olemme saapumassa tunnelin auetessa valoon. Toivon, että vähintäänkin ymmärrämme toisiamme paremmin ja tunnemme musiikki- ja tapahtuma-alan yhdessä omaksemme silloinkin, kun näkökulmamme johtavat erilaisiin mielipiteisiin tai toiveisiin alan tulevaisuudesta.
 
Toivottavasti viihdytte tuottamamme sisällön parissa. Seuraattehan siis kanaviamme viikottain - MARS-sisällöt löytyvät MARSin verkkosivuilta ja niihin ohjataan aktiivisesti festivaalin some-kanavista - ota siis MARSin Instagram-, Twitter- ja Facebook -tilit seurantaasi.

Teksti: Sami Rumpunen